Tiedustelupartio harjuksen perässä 8/2011, part 2/2

Jos olet kuutamolla että missä ollaan, niin klikkaa tarinan alkuun TÄSTÄ!

Päiväunet venähtivät luonnollisesti pitkiksi kun yöllä ei oltu nukuttu... mutta saipa taimen muhia kauemmin suolassa ennen kokkailua. Sen verran heikosti oli kuitenkin väkkäräkoivua leiripaikassa että tulet piti tehdä maarisusta ja ison taimenen kypsennys oli hieman haastavaa. Siinä menikin kokkaillessa, syödessä ja lähivesiä kevyesti kalastaessa se ilta.

Tamaani-reissari...

Yö oli todella kylmä ja faijan kanssa purettiin rinkkojen kaikki vaatteet telttaan lämmikkeeksi, varmasti nollassa pyörittiin. Pikkuveli tapansa mukaan veti sikeitä makuupussi auki ilman paitaa kun meille ei riittänyt edes villapaidat. Aamusta lähdettiin kohti uusia mestoja. Maasto heikkeni selvästi, ollen suon ja koivikon sekamelskaa. Eräällä järvellä kalasteltiin lämmin iltapäivä. Harjukset pintoivat kauempana selällä eikä sinne Lottolippa yltänyt, joten melko vähiin jäi soppakalat.

Ei tältä järveltä isoja tällä kertaa...

Matka jatkui kohti virtavesiä. Takaa alkoi myös kuulua se tuttu napina kävelymatkoista, hyttysistä jne... Ei mahda mitään, se on se expeditionin meininki. Joki onneksi saavutettiin nopeasti ja päästiin iltakalaan. Ekalla heitolla tosin tuli "ikävä yllätys".

Poranokka.

Toisaalta, rotevat hauet estävät harjuksien kääpiöitymisen ja siten ovat ihan ok (mutta kohtuus kaikessa). Haukipaikan vierestä löytyikin harjusniva, jossa mukavan kokoista kalaa tuntui pintovan ahkerasti. Ei helpointa pyydettävää, mutta 900 ja 700 grammaset lähtivät jatkojalostukseen leiriin.

Seuraavakin yö oli pirun kylmä - mutta toisaalta pieni tutkimusretki oli käytännössä taputeltu ja marssi alavampiin maisemiin alkoi aamukalastuksen jälkeen. Tulipa taas huomattua, että kun yöllä menee pakkasen tuntumaan, ei aamulla tahi illalla ötökkä lennä eikä kala syö.