torstai 10. marraskuuta 2011

Gäddfeberiä Parkanossa 1/2

Nyt on maailmankirjat sekaisin - meikäläinen jätti hetkeksi kalastusasiantuntijan vaativat, mutta tärkeät tehtävät ja lähti kalaan! Kuluvana vuonna saalishauen koko on ollut nimittäin niin säälittävä, että piti ihan varta vasten lähteä rikkomaan nyt ainakin 3 kg raja, mikä tosin ei ole ihan varma nakki pienillä satakuntalaisilla järvillä. Kohteeksi valikoitui erään turveyrityksen terrorisoima järvi Parkanossa hyvien mökki/vene-fasiliteettiensa vuoksi.

Kuten jokainen tietää, kalareissu alkaa huolellisella ja kattavalla välineinventaariolla, jota seuraa harras vieheiden järjestely/plärääminen ja kaikenlaisten salaisten aseiden askartelu. Tällä kertaa vieheitä oli parahultaisen riittävästi, mutta paskartelin muutamaan Bomberiin ja omaan Harjanvarsihaukivaappuun (aka Voimatanko 15) painokoukkuja, etteivät ne pomppaisi heti kelauksen loputtua pinnalle ongenkohon tavoin. Sellaisesta pelistä hauki ei nimittäin tykkää myöhään syksyllä!

Kovasti on taas kertynyt oldskool kapuloita...
Viskinhuuruisen askarteluillan jälkeen päätin vielä perjantaina hakea kaupasta Okuman nelikymppisen kelan ja 0.20 mm Sufixin kuitukaapelit. 6-, 8- ja 9-kinttuiset vavat odottelivat jo kotona. Viimeinen vilkaisu säätiedotuksiin nostatti Gäddfeberin huippuunsa, sillä sammakkomiehet lupailivat täydellistä haukikeliä: kohtalaista etelänpuoleista tuulta, hieman nousevaa korkeanpainetta ja vieläpä pilvistä ja semilämpöistä.

Autossa kerroin Römpsälle ja Mekalle, että nyt ei haukikelit tästä enää parane, varmasti paukkuu niin että pitää illasta levitellä väsyttelyhauikseen Mobilaattia. Tämän ollessa faktajuttu, oli automatka aivan kamalaa kidutusta eikä kaljanjuonti ainakaan helpottanut tilannetta. Onneksi pelipaikoille päästiin ripeästi, keli oli sitä mitä luvattiin ja venekin pysyi pinnalla. Kaljasäkki paattiin, ysikinttuinen kouraan ja 15 sentin sinihopea Zam perukkeen päähän. Luotto tuohon kalikkaan on aika kova, vaikka sillä ei ole oikein mitään mainittavaa ikinä tullutkaan. Noh, eka heitto, maltillinen kuten aina aluksi, lataa uuden ysikinttuisen aika kivasti ja vajaan sekunnin päästä Okuma jo sylkee kuitukaapelia ilmojen halki. Mitäs sitten tapahtuu, sen voitte lukea täältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti